Hei,

Täällä aika tuntuu kuluvan nopeasti. "Jo" kaksi kuukautta vierähtänyt..
Ja viihtynyt olen hyvin, ei ongelmia tähän mennessä. Työkuviot alkavat ainakin omasta mielestä jo hahmottua, tosin osa toimenpiteistä on vielä täyttä hepreaa, silmäleikkaukset kun eivät olleet kovin tuttuja entuudestaan.
Työtehtävät täällä ovat hieman erilaisia kuin kotosuomessa, anestesiahoitajan hommiin kuuluu myös intubointi, LMA:n laitto sekä induktiolääkkeiden antaminen. Aloitukset hoidetaan yhdessä anelääkärin kanssa, mutta ekstuboinnit hoitaa anestesiahoitaja pääosin itsenäisesti.(paitsi alle 1v lapset)
Muutoin anestesian aikainen valvonta/hoito ei paljoakaan poikkea, toisn lääkkeitä käytetään eri tavalla kuin mihin suomessa olen tottunut.
Lääkkeet pääosin samoja, mutta laimennoksia yms. on enemmän.
Perehdytys tässä sairaalassa kesti parisen viikkoa, orientaaatioajat vaihtelee sairaaloiden käytäntöjen mukaisesta. Hommat alussa tuntuivat vähän "oudoilta", koska suomessa olin tottunut avustamaan  induktiossa/intuboinnissa yms. Lapsipotilaita on paljon, ihan vastasyntyneistä alkaen, joten kokemusta karttuu myös siltä saralta. Työkaverit ok, meitä nyt täällä neljä suomalaista ja montaa muuta kansalaisuutta. Työpaikkana siis King Khaled Eye Specialist Hospital, Riyadhissa.

Sitten siihen palkka-asiaan. Veroahan täällä ei mene ja tilipusssi on hieman suurempi kuin suomessa, joten käteen jää siis jonkin verran enemmän..
Tosin täällä kovasti odotellaan Euron heikkenemistä, koska palkkapussi pienenee sitä mukaa kun euro vahvistuu. Joten voisiko joku siellä suomen pankin pallilla tehdä asialle jotain. Palkkahan siis paikallisessa valuutassa ei pienene mitenkään, mutta jos suomeen pitää rahalähetyksiä tehdä, niin siinä se kyllä tuntuu.

Vapaa-aikana täällä voi touhuta lähes samoja asioita kuin suomessa, osin pienin maakohtaisin rajoituksin. Puketumiskoodi täällä on compaundilta uloslähtiessä, abaya tulee olla päällä, mutta huivia ei tarvitse pitää. Tosin sekin kaikenvaralta (siis mutawan=uskontopoliiisi) mukana tarvitsee kantaa.
Täältä löytyy naisille tarkoitettuja kuntosaleja, missä tarjontaa on laidasta laitaan. Hinnat korkeampia kuin suomessa, spinningtunnista joutuu kärsimään 20 EUR. Nyt on hyvä pyytää, kun naiset täällä vihdoin ovat saaneet oikeuden käydä saleilla.. Kaikilta Compaundeilta myös löytyy urheilumahdollisuuksia. Muutenkin täällä olo ja elo on ihan mukavaa, ei valittamista tähän mennessä. Touhua riittänyt niin, ettei välillä kerkeä käydä kotona kuin kääntymässä. Siitä on kiittäminen yhtä suomalaista täällä, jonka kanssa mennä viuhoitetaan milloin missäkin... Pirskeitäkin täällä muuten on jos niitä kaipaa..

Jos tänne halajaa, niin kannattaa varautua jonkinmoiseen paperintäyttö/pyöritys hässäkkään. Siihen saattaa meinaan vierähtää tunti(lue päivä) jos toinenkin.. On CV:tä, työosaamisen arviointia, työtodistusten ja koulutodistusten oikeaksi todistamista ihan näin muutamia mainitakseni. Kun saat työtarjouksen saat taas täytellä/hommata muutamia papereita.
Lisäksi lääkärintarkastus+verikokeet, jotka sitten ainakin minulta täällä otettiin kaikki uudestaan. Joten nyt on sitten kahteen kertaan todistettu etten kanna mitään tauteja.. Hyvä niin:) Jossain hakuvaiheessa tuo paperinpyöritys hieman stressasi, mutta olihan meillä Mari joka auttoi tiukan paikan tullessa.
Nyt se on jo taaksejäänyttä ja kannatti siihen uhrata ne elämänsä päivät mitä se vei. On tää senarvoinen kokemus.

Tänne mukaan kannattaa vaatteiden yms. mukana pakata aimoannos oikeaa asennetta, suvaitsevaisuutta, pitkää pinnaa sekä iloista/positiivista mieltä.Sillä pärjää jo täällä aika hyvin.. Liikaa ei kannata maan asioita pohtia, elää vain maassa maan tavalla ja ottaa tämä suurena kokemuksena jota et todellakaan muualta maailmasta saa!!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin lopetan raporttini. KKESH, Riyadh hiljenee.

Minna